Meikäläinen hilluu luultavasti Circuksen jonossa kun tää pamahtaa teille luettavaksi (toivottavasti osa teistä jonottelee mun kanssa). Tänään on siis se pitkään ja hartaasti odotettu Bring Me The Horizonin keikka. Oon fanitellut bändiä jo luoja tietää kuinka monta vuotta, mutta tänään pääsen ekaa kertaa fanityttöilemään tyyppejä ihan livenä. Ihana Oliver Sykes. Nam nam. Keikalle on tulossa ainakin Mirette ja ilmeisesti Joanna, joten yksin en oo faneilemassa. Plus tietenkin ne satamiljoonaa emotyttöä noin muuten jotka kuolaa Olin perään myöskin.
Anyways, tarkoitus oli esitellä hippasen eilisen asua. Mä olin menossa suoraan duunista Cessille, mutta sitten kävikin niin, että kaadoin puoli purkkia jugurttia päälleni (onneksi vasta kuvan oton jälkeen) joka tarkoitti sitä, että piti juosta himan kautta vaihtamassa vaatteet ja sitten vasta Lepuskiin teelle. Älkää edes kysykö että miten onnistuin sen jugurttipurkin päälleni kaatamaan. Sanonpa vaan, että kaupassa vielä mietin, että joo en mä ota tota juotavaa jugurttia, että pärjään ihan hyvin normijubbella. En sitten pärjännyt. olis vaan pitänyt ottaa se juotava versio. Huoh.
Syy Cessin luona vierailulle oli selkeä, neitokainen oli mennyt kihloihin viime viikolla ja sehän nyt on juhlistamisen arvoinen asia! Ei olla myöskään ehditty noin muuten näkemään liikaa viime aikoina joten tää tarjos loistavan mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin. Cessi oli väsännyt ihanan mansikka triffletin josta tuli ihan tajuton kesäfiilis. Nam nam. Pari tuntia ehdittiin juoruilemaan ja sitten mun oli pakko siirtyä kotiapäin ulkoiluttamaan koiraa.
Asuna mulla oli Tiinalta saatu toppi/tunika joka toimii mulla mekkona, Olkaimet ja selkäosa on koristeltu paljeteilla joka ei noin yleisesti olis mun juttu, mutta kuvio muodostaa eläinkuosia ja on hillityn värinen. Jalkaan vetäisin trikoot ja niittiloaferit joten sain vähän Mirppumaisuutta mukaan myöskin. Tosi rento ja kiva asu, mutta Cessin luo päädyin lopulta sitten Tallinan ostos hameessa ja raitatopissa (sattuneesta syystä.....). Eipä tee mieli syödä jugurttia hetkeen duunissa. Hih.
tiistai 14. toukokuuta 2013
Yes every time I close my eyes there's a memory of you
Carmilla huhuili aiemmassa postauksessa ettei ole ikinä kuullutkaan melkeinpä mistään bändistä mitä kuuntelen. Ilmiö on kovin tuttu frendiporukassani, sillä tuntuu että nimet jotka herättävät mitään huomiota ovat Millencolin tai Bring Me The Horizon. Niinpä ajattelin nyt sivistää teitä siellä ruudun toisella puolen yhdellä rakkausbändillä, tiedä sitten vaikka iskisi johonkin teistäkin!
Kyseessä on siis Australialainen metalcore bändi nimeltä Feed Her To The Sharks. Eka biisi jonka oon kuullu näiltä on Memory of You joka iski kovaa, osui ja upposi niin sanotusti. Luukutin sitä joka välissä, mainostin frendeille (eli käytännössä pakkokuuntelutin) ja kehuin maasta taivaaseen. Bändi iski muhun samalla tavalla, kuin BMTH aikanaan, kaikki vaan natsasi. Sitten julkaistiin tän uuden levyn toka sinkku Buried Alive joka oli mulle suhteellisen iso pettymys. Memory of You oli rakentanut mulle ihan älyttömän isot odotukset ja sitten se lässähti. Vähän samoin, kuin kävi BMTH:n uuden levyn Shadow Mosses sinkun kanssa, en vaan tykännyt, itkin semisti verta. Mutta sitten Sleepwalking iskikin taas niin, että polla meinas räjähtää.
No odottelin levyn julkkaria malttamattomana ja ihan hippasen hypin kattoon, kun se "ylläri ylläri" vuosi nettiin etukäteen. Herranjumala mikä fiilis, kun klikkasin levyn soimaan. Olin valmistautunut pettymään, istuin sohvalla silmät kii ja olin vähän sillee, että hmm uskallankohan ees kuunnella tätä. Savage Seas, avausraita siis, ei iskenyt heti tajuntaan. Kakkosena tuli tuttu Memory Of You, mutta sanonpa vaan, että Shore Of Loneliness räjäytti mun sydämen. Joskus levyillä on se yks kappale johon mä jumitan ja jumitan ja jumitan. Tää oli eka sellainen. Jumitin. Jumitin vieläkin. Ja vieläkin vähän. Itseasiassa se soi nytkin taustalla, kun tätä kirjoitan.
Myös vika raita, Death`s Design kipuaa varmasti mun Last.fm:n listan soitetuimpien kärkeen nopeasti. Kertsi, se kertsi jumalauta. Yhyy. Vikaksi raidaksi ihan loistovalinta, koska en oikeasti HALUNNUT että tää levy loppuu, klikkasin aina uudestaan ja uudestaan biisiä hippasen kauemmas lopusta, puoliväliin, alkuun, ettei se loppuisi. Ja sitten koko setti, levy siis, alusta asti soimaan.
Minäpä en sano mitään muuta, kuin että kuunnelkaa herranjumala. Antakaa mahis. Älkää teilatko heti ja pelästykö. Tietenkään kaikkiin ei voi iskeä, mutta tiiän sitten taas, että siellä on myös sitä jengiä johon tää iskee ja kovaa. AINIIN! Onks tänään BMTH:n keikalle tulijoita?? Jos ootte siellä heilumassa, tulkaa moikkaamaan muruset!
Kyseessä on siis Australialainen metalcore bändi nimeltä Feed Her To The Sharks. Eka biisi jonka oon kuullu näiltä on Memory of You joka iski kovaa, osui ja upposi niin sanotusti. Luukutin sitä joka välissä, mainostin frendeille (eli käytännössä pakkokuuntelutin) ja kehuin maasta taivaaseen. Bändi iski muhun samalla tavalla, kuin BMTH aikanaan, kaikki vaan natsasi. Sitten julkaistiin tän uuden levyn toka sinkku Buried Alive joka oli mulle suhteellisen iso pettymys. Memory of You oli rakentanut mulle ihan älyttömän isot odotukset ja sitten se lässähti. Vähän samoin, kuin kävi BMTH:n uuden levyn Shadow Mosses sinkun kanssa, en vaan tykännyt, itkin semisti verta. Mutta sitten Sleepwalking iskikin taas niin, että polla meinas räjähtää.
No odottelin levyn julkkaria malttamattomana ja ihan hippasen hypin kattoon, kun se "ylläri ylläri" vuosi nettiin etukäteen. Herranjumala mikä fiilis, kun klikkasin levyn soimaan. Olin valmistautunut pettymään, istuin sohvalla silmät kii ja olin vähän sillee, että hmm uskallankohan ees kuunnella tätä. Savage Seas, avausraita siis, ei iskenyt heti tajuntaan. Kakkosena tuli tuttu Memory Of You, mutta sanonpa vaan, että Shore Of Loneliness räjäytti mun sydämen. Joskus levyillä on se yks kappale johon mä jumitan ja jumitan ja jumitan. Tää oli eka sellainen. Jumitin. Jumitin vieläkin. Ja vieläkin vähän. Itseasiassa se soi nytkin taustalla, kun tätä kirjoitan.
Myös vika raita, Death`s Design kipuaa varmasti mun Last.fm:n listan soitetuimpien kärkeen nopeasti. Kertsi, se kertsi jumalauta. Yhyy. Vikaksi raidaksi ihan loistovalinta, koska en oikeasti HALUNNUT että tää levy loppuu, klikkasin aina uudestaan ja uudestaan biisiä hippasen kauemmas lopusta, puoliväliin, alkuun, ettei se loppuisi. Ja sitten koko setti, levy siis, alusta asti soimaan.
Minäpä en sano mitään muuta, kuin että kuunnelkaa herranjumala. Antakaa mahis. Älkää teilatko heti ja pelästykö. Tietenkään kaikkiin ei voi iskeä, mutta tiiän sitten taas, että siellä on myös sitä jengiä johon tää iskee ja kovaa. AINIIN! Onks tänään BMTH:n keikalle tulijoita?? Jos ootte siellä heilumassa, tulkaa moikkaamaan muruset!
Youtubesta pääset kuuntelemaan, klikkaamalla KLIK KLIK
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
